Olen aina ollut itsevarma nainen, joka ei häpeile kroppaansa. Tai niin ainakin luulin. Yläasteen alusta asti hoetut mantrat "oot lihava" "sulla on läski perse" "ällöttävät lyhyet läskit tolppajalat" "liian isot reidet" "liian leveä lantio" ynnä muu kateellinen paskanjauhanta sai musta lopulta yliotteen. Aloin oikeasti uskoa noita sanoja. Minä, normaalikroppainen ja -painoinen nainen, joka ei ole lihava mistään kohtaa. Mulle tuli kauhea tarve saada itseni paremman näköiseksi kropaltani, sillä enhän ollut riittävä silloin, niin minulle uskoteltiin. Mutta sillä oli hyvätkin seuraukset, oikeasti innostuin kuntosaliurheilusta ja lopulta niin paljon, että painot loppuivat kesken ja piti vaihtaa salia. Uudella salilla olikin paljon rennompi meininki, porukka reenasi hikisenä ja isoilla painoilla, toisin kuin naisten salilla jossa katsottiin pitkään jos päästit yhtään puuskuttavia ääniä ja treenasit ilman meikkiä.
Mulla siis mun ulkonäköpaineita ei oo aiheuttanu "media ja sen luomat ulkonäköpaineet" sillä mun omat kauneusihanteet on aina pysyny järkevinä ja oon tiedostanut kuvien muokkaamisen, enkä oikeastaan lue naisten lehtiä tms. Mun ulkonäköpaineet on ihan suoraan aiheuttanu mun ympärillä elävät ihmiset, joilla on ollut tarve lytätä muita alas. Mulle ei tulisi mieleenkään IKINÄ kommentoida sellasia asioita jollekin, mitä mulle on kommentoitu tai mun korviin kantautunut.
Viime syksynä oli kauhea stressi kirjoituksista, Lapualle takaisin muuttamisesta ja ahdistusta reenaamattomuudesta. Silloin söin vähän miten sattuu, enkä liikkunut lainkaan. Pysyin kuitenkin ihan saman kroppaisena kuin aina ennenkin, toki lihaserottuvuus hävisi hieman. Silti katsoin peilistä, ja inhotti kaikki se "läski". Niin mikä läski, kun kroppa on ihan tavallinen. Ahdisti muuttaa Lapualle, kaupunkiin, jossa mua on aina haukuttu kaikista eniten.
Lapualle muuttaminen paljastuikin ihan hyväksi jutuksi. Ymmärsin, että mua ei kiinnosta mitä jotkut Lapualla musta puhuu, sillä mulla on muutamia ihania naispuolisia ystäviä ja joukko miespuolisia kavereita, jotka kyllä musta välittää ja on tukena! Oon saanu niin ihania kehuja lapualaisilta ystäviltä, että mun itsetunto on ihan uudella tasolla :) Ja nyt kun on tullut oltua tosi tosi paljon kuskina, eli selvinpäin baarissa, niin on tosi itsetuntoa kohottavaa huomata, miten kiinnittää miesten huomion. Toki esim. eilen ärsytti, kun tultiin henkilökohtaiselle alueelle ja kosketeltiin ilman lupaa, siitä mulla menee niin järki!!
Mutta kaiken kaikkiaan oon ymmärtänyt, että mä oon just hyvä näin. Mulla on upea kroppa! Mulla on lihaksia (haluaisin kyllä vielä enemmänkin, mutta kaikki aikanaan enkä aio antaa treenien viedä aikaa opiskelulta tai kavereilta), mulla on kurveja ja mulla on ihan huippu pylly! Kyllä sanoin noi asiat ääneen, olematta ylimielinen tai itseni muiden yläpuolelle asettava. Sillä sullakin on upea kroppa! Teistä kaikista löytyy ne hyvät puolet, kun jaksatte keskittää huomionne niihin, enemmän kuin negatiiviisiin :) Munkin kehossa on tietenkin paljon niitä epäkohtia. Joihinkin en voi vaikuttaa, joten en välitä niistä, ja niihin mihin voin vaikuttaa, voin myös käyttää enemmän tai vähemmän energiaa niiden muokkaamiseen :) Mutta silti pitää rakastaa omaa kehoaan sellaisena kuin se sillä hetkellä on!
Ja haluan vielä kiittää ihan jokaista, jotka ootte etenki viimeisen puolen vuoden aikana sanonu kehuja mun kropasta, ootte ainutlaatuisia ihmisiä ja teillä on paikka mun sydämessä <3
Ja teille jotka haluatte näistäkin kuvista marista, älkää vaivautuko :) Se kertoo paljon enemmän teistä ihmisiä, kuin mun kropasta, jos haluatte siitä jotain ikävää kommentoida.
Kisses, Silja