perjantai 13. heinäkuuta 2012

Italia, Milano, 2012

Maanantaina lähdettiin Lapuan rautatieasemalta kohti Tikkurilaa. Junat oli kerrankin ajallaan, ja saavuttiin ajoissa perille. Tikkurilassa hypättiin bussiin, joka kulki TIkkurilan rautatieaseman ja Helsinki-Vantaan lentokentän väliä. Koska äiti oli checkannut meidät sisään lennolle koneella, ja tulostanut boarding passit, ja koska meillä oli mukava vain käsimatkatavarat, saatiin kävellä suoraan turvatarkastuksesta läpi. Tässä vaiheessa käytiin ostamassa meikkejä yms. duty free shopista ja käytiin nappaamassa vähän välipalaa. Lento lähti ajallaan ja taisi kestää vähän yli kolme tuntia. Luin suurimman osan lentoajasta kirjaa.

Kun päästiin Milanon kentälle, heitin neuleen laukkuun ja nappasin aurinkolasit päähän. Oli ihanaa päästä aurinkoon ja kuumuuteen taas pitkästä aikaa, kun nämä Suomen kelitkään ei niin kesäisiä tällä hetkellä ole. Hypättiin taxiin, joka suuntasi kohti Milanon ydinkeskustassa sijaitsevaa hotelliamme, Best Western Gallesia. Mä tietty unohdin mun parhaat aurinkolasit heti taxiin, ja jouduin pärjäillä loppu reissun ilman laseja. Taxi oli jopa kalliimpi kuin suomessa ja jouduttiin pulittamaan jo siitä 110 euroa... No, jatkettiin matkaa hotellin lobbyyn ja tehtiin check in. Mentiin tämän jälkeen suoraan katsomaan, millaisessa huoneessa reissu vietettäisiin. Huone oli ihan sopiva meille kahdelle ja kummallekin löytyi omat sängyt. Hotellin paras puoli oli sen sijainti ihan keskustassa, Milanon pääostoskadun varrella ja hyvä aamupala. Käytiin illalla syömässä hotellin ravintolassa, minkä jälkeen suunnattiin kaupungille, mutta koska kaikki kaupat olivat jo kiinni, paineltiin takaisin hotellille nukkumaan.

Tiistaiaamuna syötiin pitkään aamupalaa ja suunniteltiin päivän kulkua. Päätettiin lähteä äidin kaverin suosittelemaan Sveitsin puolella sijaitsevaan Foxtown outlet-ostoskeskukseen, joka on valittu myös vuonna 2008 maailman parhaaksi outlet-ostariksi. Aluksi käveltiin noin kilometrin matka rautatieasemalle, ja käväistiin nopeasti GUESS:in liikkeessä. Lippuautomaatit osoittautuivat hirmu hankaliksi, mutta onneksi saatiin apua eräältä kiltiltä mieheltä, joka neuvoi, mitä lippuja meidän pitää ottaa. Vaihdettiin junaa kerran, ja sieltä vaihdettiin bussiin, joka ajoi kaunista maisematietä. Olimme kertoneet bussikuskille, että olimme matkalla foxtowniin, ja hän jätti meidät eräälle pysäkille kertoen, että siitä menee viiden minuutin välein ilmaisia busseja Foxtowniin. Tässä vaiheessa alkoi sataa melkein kaatamalla, ja ajateltiin, että ei se haittaa, kun pian tulee toinen bussi. No, bussia ei ilmestynyt, vaikka kuinka odotettiin, ja viimein päätettiin etsiä taxi. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä taxeja ei näkynyt missään. Pyydettiin apua liikkeistä ja kaikissa neuvottiin erilaila, eikä kukaan suostunut soittamaan taxia. Viimein eräs nainen neuvoi, ettei siitä paikkeilta olisi kuin muutaman kilometrin matka, ja lähdettiin etsimään Foxtownia kävellen sateessa.

Loppujen lopuksi päästiin perille, kun oltiin matkattu yhteensä melkein viisi tuntia ja mentiin suoraan syömään paikalliseen pizzeriaan. Sitten aloitettiin armoton shoppailu, ja ostoskeskuksessa oli vieläpä meilkein kaikkialla -50% alennukset. Eniten tuli vietettyä aikaa GUESS:in liikkeessä, yllätys yllätys :D Huomattiin, että Foxtownista menee Milanoon bussi, ja päätettiin mennä sillä. Vielä ennen lähtöä käytiin kahvilla/kaakaolla ja syötiin sveitisläistä suklaata. Paluumatka taittui paljon nopeammin ja helpommin kuin meno matka, ja oltiin jo illalla Milanossa. Bussi jäi kuitenkin melko kauas hotellilta, joten päätettiin taittaa loppu matka metrolla.

 Kun päästiin melkein hotellille, äiti alkoi ihmetellä laukun keveyttä. Tarkastettuaan laukkunsa, minun laukkuni ja kaikki muut pussukat 10 kertaan, todettiin, että äitin kukkaro oli varastettu metrossa. Sielä oli siis kaikki meidän rahat, äitin kortit yms. Mentiin kysymään respasta, että miten tulisi toimia, ja he neuvoivat menemään poliisiasemalle. Koska ei ollut rahaa, jouduttiin kävellä monta kilometria kävellen, ja jalat oli pikkuisen puutuneet, kun perille päästiin. Sielä jouduttiin odotella yli kolme tuntia vuoroa, ja yhteensä oltiin sielä lähemmäs 4 tuntia. No, lopulta kaikki päättyi hyvin, saatiin kyyti poliisilta hotellille ja eräs kiltti nainen antoi meille 20 euroa.

Seuraavana aamuna äiti hommasi meille rahaa West Unionin kautta, ja loma jatkui taas tavalliseen tapaansa. Käytiin pitkällä aamiaisella ja suunnattiin shoppailemaan lähi kaduille. Käytiin myös Duomon alueella, missä oli paljon ihmisiä ja menoa. Päivä meni kokolailla shoppaillessa, ja illalla oli ihanaa mennä hotellin kylpylään rentoutumaan.

Torstaina oli kotiinpaluupäivä. Nukuttiin myöhään, syötiin paljon aamiaista ja tehtiin check out. Mentiin metrolla rautatieasemalle ja ostettiin liput lentokentälle. Mentiin syömään siihen oikein kunnon italialaiseen, ja oli kyllä superhyvää! Ruuan jälkeen huomattiin thaihierontapaikka ja käytiin ottamassa puolen tunnin jalkahieronnat. Ihanaa väsyneille jaloille! Kävin vielä viimeisen kerran GUESS:illä ennen lähtöä, ja sitten hypättiin junaan. Kentällä kaikki sujui mutkitta ja päästiin lähtemään ajoissa. Lentokoneessa oli ruokana herkulliset kana-hunaja kolmioleivät.

Oltiin Helsingissä jopa etuajassa, kello oli siinä vaiheessa noin 11. Lähdettiin kävelemään Hiltoniin, ja siellä tehtiin taas check in. Oltiin hetki koneilla ja mentiin sitten nukkumaan. Aamulla syötiin (taas) isot aamiaiset ja lähdettiin bussilla Tikkurilaan. Asemalla oli puoli tuntia aikaa, ja juoksin ostamaan J.R. Wardin uuden Langenneet enekelit -sarjan ensimmäisen osan; Halun. Juna oli vähäsen myöhässä lähtiessä, mutta perillä oltiin ajoissa. Mun isovanhemmat haki meidät asemalta ja kun pääsin kotiin, mulla alkoi melkein heti ripsihuolto.





Kisses, Silja