lauantai 18. elokuuta 2012

Sing to me of the plans that you have for me over again

Noniin, nyt on sitten uusi banneri ja kokonaan uusi ulkomuoto blogilla! Mitäs tykkäätte? :) Mä oon ihan toivoton tekemään bannereita, ja kaikkeen tähän uudistukseen kului tuhottoman paljon aikaa, eikä lopputulos ole vieläkään ihan just sitä, mitä haluaisin.

En ala tällä kertaa selittämään mun viikkoa, sillä sen voi tiivistää yhteen sanaan: OPISKELU.

opiskelija -look
Äiti ja iskä lähdössä County -bileisiin

Eilen mun ihana rakas Juliani tuli käymään ja lähettiin vuokraamaan leffaa. Kierreltiin vaikka kuinka kauan, ennen kuin silmät osuivat ihanaan 10 vuotta vanhaan leffaan; Muistojen polkuun. Me katsottiin se yläasteella äikän tunneilla ja oon edelleen sitä mieltä, että se on koskettavin leffa mitä oon nähnyt! Mietittiin Julian kanssa mustikoita syödessä ja leffaa katsellessa sitä, kuinka paljon leffat ja niiden tekeminen on muuttunut. Nykyään melkeimpä suurinosa elokuvista on samalla Hollywood -muotilla tehtyjä, joiden näyttelijäkaarti koostuu aina samoista näyttelijöistä. Jo 10 vuoden aikana on mun mielestä menty leffojen sisällön suhteen paljonkin huonompaan suuntaan. Nykyään leffoissa on kyllä parempi visuaalisuus ja hienompia efektejä, mutta ennen jokainen leffa oli enemmän ainutlaatuinen, ja juoneen panostettiin enemmän. Alan kuulostaa pikku hiljaa 60v seniorilta, joka muistelee haikeana 'niitä vanhoja hyviä aikoja'...



Tänään päätin pitkästä aikaa lähteä oikein shoppailemaan. En käynyt muualla kuin h&m:llä, sillä kävin sielä eilen vähän bongailemassa kaikkea ihanaa. Kiertelin kaikessa rauhassa ja kävin sovituskopissa aina muutaman vaatteen kera. Puntaroin kauan mitä ottaisin, sillä olin laittanut hintakatoksi 150 euroa. Lopulta sain päätöksen siitä, mitkä vaatteet valikoisin, ja menin maksamaan. Iloiseksi yllätykseksi kukkarosta löyty vielä h&m:än 10 euron lahjakortti, joten rahaa säästyi edes pikkuisen. Löysin myös elämäni ensimmäistä kertaa oikeasti istuvat farkut, jotka eivät ole jotain kallista merkkiä. Loistavaa! Mulla nimittäin on tyhmän malliset jalat ja vielä notkoselkä, joten tähän asti kaikki farkut on aina olleet ihan väärän mallisia. Toivottavasti alan jatkossakin löytää enemmän 'halppis' farkkuja!

Tässä näkyy mun uus Rapunzel of Swedenin ponnaripidennys!

Kun pääsin ulos liikkestä, aloin miettiä, olisiko minusta ekologiseksi shoppailijaksi; Ostaisin tuotteita vain pari kertaa vuodessa, ja nekin mieluiten käytettyinä. Tulin siihen tulokseen, että olen luonteeltani liian materiaalionnellinen, paljouden haluinen ja kenties jopa tämän suhteen itsekäs. En ole muutenkaan yhtään ekologinen ihminen. Tiedän, että pitäisi, mutta en ole ikinä tullut omaksumaan ekologista elämäntapaa. Ehkä vielä joskus hamassa tulevaisuudessaa...

Taavin etukäteis synttärilahja mulle!! <3

H&M / 14,95e
H&M / 29,95e
H&M / 29,95e
H&M / 14,95e
H&M / 14,95e
H&M / 5e (alk. 14,95e)
H&M / 29,95e

Ja näillä sitten päivä jatkui :)





Kisses, Silja




12 kommenttia:

  1. kuinka pitkä oot?:) ja onko noi rapunzelin pidennykset hyvälaatusia?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. About 164 cm :) Ja on noi parhaita mitä mä oon käyttänyt, ja kaikilla mun tutuillakin vain hyviä kokemuksia!

      Poista
  2. hieno toi banneri :), mä en ees osais tehä tollasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoos kultsi :)! Nojoo, usko pois, toi oli ihan munkin osaamisen äärirajoilla, ja aikaa googlessa ja kuvanmuokkaisohjelmissa meni monta tuntia :D

      Poista
  3. Mitä kuvanmuokkausohjelmaa käytät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallisesti vain Picasaa, mutta tarvittaessa GIMP:iä ja PicMonkey:a :)

      Poista
  4. Ihana uusi ulkoasu ja mieletömmän söpöt noi pinkit shortsit! <3

    VastaaPoista
  5. Onko toi sun joissain kuvissa taustalla näkyvä louis vuittonin laukku aito? siis se värikäs monogrammi.. jos on niin paljon makso? ja mikset käytä sitä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä laukusta puhut? :) Mutta mulla on aitoja vaan GUESS:in laukut, vuittonit on ainakin vielä tällä hetkellä turhan kalliita mun budjettiin :)

      Poista
  6. ihan mielenkiinnosta, kun puhuit että sun budjettiin.. Tarkotat varmaan vanhempies rahoja?

    Ei millään pahalla todellakaan, mutta mun tietääkseni et oo tehny päivääkään töitä joilla rahoittaisit noi sun kaikki ostokset. Kun tätä blogia selaa nii huomaa että tuhlaat shoppailureissuilla aika paljon rahaa, ja se ei varmasti oo omaa rahaa. On ihan okei että vanhemmilla on rahaa, mutta pitääkö oikeesti lelliä tyttö noin pilalle? Oot ainut lapsi, joten tavallaan sen ymmärtää kun et oo ikinä joutunut mitään jakamaan kenenkään kanssa.

    Ihan vaan vinkiksi elämään; älä anna äitin ja isän ostaa sulle kaikkea. Pääset peruskoulusta niin sulle ostetaan Milanin matka ja järkyttävän kallis puhelin? C'moon.. Voi meinaan tulla shokkina opiskelijavuosina, kun ei sitä rahaa olekaan samalla lailla. Paitsi että mun veikkaus on, että sulle ostetaan Helsingistä keskustasta kolmio, kalliit kalusteet ja joka viikko ainakin 150 euroa shoppailurahaa, ja ehkä saat jopa uuden Mersunkin. Eikö susta tunnu pahalta pröystäillä vanhempien rahoilla?

    Edelleenkään ei pahalla, ja monet voi sanoa että oon kateellinen. Oot selvästi materialisti ja oot tottunut siihen että saat kaiken. Halusin vaan antaa sulle jotain ajateltavaa, että ymmärtäisit joskus että se raha ei kasva puussa, vaan vanhempana sun pitää se itse ansaita. Luultavasti tosin perintönäkin saat niin paljon rahaa, ettei sun tarvitse rahahuolista murehtia.

    Kiva blogi!
    ps. olisi kiva jos julkaisist tän ja vastaisit asiallisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, tarkoitan vanhemmiltani saatuja rahoja, mutta silti minulla on vain tietty määrä rahaa, eikä esim. varaa vuittoneihin, vaikka halvempiin merkkilaukkuihin saattaisi ollakin.

      Miten määrittelet pialle lellimisen? Onko se 'pilalle lellimistä', jos jollakulla on enemmän kuin itselläsi? Itse en pidä henkilöä 'pilalle lellittynä', jos jaa materialisesti asioita, joita haluaa. Ihminen joka on ylimielinen, itsensä muiden yläpuolelle asettava ja joka ei enää muista arvostaa saamaansa rahaa, on mielestäni 'pilalle lellitty'. Niin kauan, kuin osaa arvostaa mitä saa, niin miksi se olisi väärin?

      Itse en mielestäni ole ylimielinen, enkä ehdottomasti pidä itseäni muita parempina. Ja entäs arvostanko saamaani rahaa? Isovanhempani saavat vain pientä eläkettä, eivätkä pysty antamaan sellaisia esim. synttärilahjoja, kuin ehkä muiden isovanhemmat, mutta vaikka saan heiltä 5 euroa, se silti heiltä, ja tärkeää minulle. Ja kukas keräili yläasteen lattialta viisi senttisiä, jotka muut olivat heittäneet pois 'pikku hiluina'?

      Ja miksi en antaisi heidän ostaa minulle asioita joita tarvitsen/haluan? Miksi emme käyttäisi perheenä rahaa, jota tienataan? Ja en ole tähän asti käynyt töissä, koska panostan opiskeluun. Kesätöissä en ole käynyt siksi, että edellis kesänä oli kaksi riparia ja ikä ei piisannut oikein minnekkään, tänä kesänä halusin kunnon rentoutuksen ennen lukiota (Siis ihan oikeasti, en edes harrastanut liikuntaa koko kesänä). Mutta ensi kesäksi haluaisin todella, ja yritän hakea kirjakauppaan. Se olisi mielestäni kiinnostavin työ, mitä tämän ikäisenä voi saada.

      Mutta kyllä vain, todennäköisesti ostamme heti sijoitusasunnon, kun tiedetään, mihin muutan. Todennäköisesti saan myös kalusteet. Ja varmasti myös rahaa harrastuksiin, kunnon ruokaan, arjen elämiseen ja miksei myös elämän iloihin. Onko se niin väärin? Ja näillä näkymin olen saamassa myös 18-vuotis lahjaksi auton. Mutta nuo asiat saavat myös moni muu nuori! En tunne pahaa oloa siitä, että vanhempani haluavat käydä töissä ja käyttää työllä ansaitsemiaan rahoja juuri siihen, mihin haluavat. Enkä ole mielestäni mikään pröistäilevä tyyppi.

      Ja vaikka saankin melko paljon asioita, en todellakaan ole tottunut siihen, että saan kaiken. Jos esim. kysyn äitiltä, että saanko jonkun asian, ja vastaus on kieltävä, totean vain, että selvä. En ala ikinä inttämään 'mun on pakko saada tää äitiii-ii-ii'. Ja ymmärrän toki, ettei raha kasva puussa. Siksi aionkin isona lääkikseen ja erikoistun ortopediaan ja väittelen tohtoriksi ja perustan joskus oman yksityisen klinikan. (tämähän tiettykin vain tavoite, suunnitelma ja haave). Haluan, että pystyn jatkamaan omilla avuillani siitä, mihin vanhempani ovat minut aloittaneet. Enkä nyt tarkoita, että hyvä elämä olisi sama asia kuin raha. Sillä vain saa lisäiloa. Mutta en ole ihminen, joka alkaisi muiden perintöjen perässä notkumaan. Aijon kyllä aivan täysin kouluttaa itseni ja rahoittaa elämäni opiskelujen jälkeen.

      Mutta kiitos kantaaottavasta kommentistasi, ja toivottavasti sain muokattua hieman vääristyneen käsityksesi minusta. Hyvää syksyn jatkoa sinulle!

      Poista